Koulutuksella yhteiskunnallisena instituutiona on sekä globaali että erityinen kansallis-paikallinen ulottuvuus. Globalisaatio on yhdenmukaistanut koulutusjärjestelmiä ympäri maapalloa: teollistuminen, urbanisoituminen ja markkinoistuminen sekä ylikansallisen kilpailun koveneminen ja pääoman, työvoiman ja ihmisten sekä poliittisten ideologioiden lisääntynyt liikkuminen ovat muuttaneet pysyvästi ihmiskunnan olotilaa. Toisaalta koulutuksella on paikallinen puolensa, joka jäsentyy kulttuurisista, poliittisista ja taloudellisista historiallisista kehityslinjoista. Koulutuksella on suhteellista itsenäisyyttä muuhun yhteiskuntaan ja vallankäyttöön nähden; sillä on oma kansallispoliittinen ”laahuksensa”, joka on esimerkiksi Suomessa uhmannut globaalia maailmanjärjestystä. (Rinne, Silvennoinen & Varjo 2020)
Punavihreän hallituksen saavutukset vaikeiden aikojen puristuksessa
Punavihreän hallituksen nelivuotiskauden aika (2019-2203) on ollut maailmanhistoriallisesti ja myös Suomessa harvinaisen rankka. Hallitus on pyrkinyt harjoittamaan hallitusohjelmansa mukaista pitkälle aiemman hallituksen politiikan radikaalisti muuttavaa politiikkaa. Oikeisto-konservatiivisesta politiikasta on pyritty siirtymään punavihreään politiikkaan kaikilla sektoreilla. Yhteiskunnassa on yritetty korostaa ekologisia, sosiaalisia, solidaarisia ja tasa-arvoisia arvoja ja niiden mukaista ideologiaa. Myös koulutuspolitiikkaa on koetettu reivata useita asteita kohden oikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuuden vähentämistä kaikilla koulutusasteilla. Edellisen hallituksen julmien leikkausten tilalle on taiottu rutkasti lisää taloudellisia resursseja ja palautettu koulutuksen ja varhaiskasvatuksen arvo kunnia niille kansallisvaltiossamme kuuluvalle paikalle.
Korona
Raju Korona-pandemia levisi uutena historiallisena kulkutautina yli kansallisten rajojen. Se saapui kutsumatta ja yllätti maailman kuten Suomenkin miltei housut nilkoissa. Oli pakko keksiä keinot taudin nopean laajenemisen ehkäisemiseen ja kulkutaudin pysäyttämiseen. Tämä edellytti vaikeita toimia ja mm. kansalaisten perusoikeuksiin, mm. vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä rajoituksia. Laajojen kattavien miltei pakollisiksi tehtyjen rokoteaaltojen tuottaminen kävi kalliiksi ja vaikeaksi ja imi kuiviin mm. terveydenhoitomme resursseja.
Korona pakotti myös useiden koulujemme sulkemiseen ja voimakkaaseen siirtymään kaikilla koulutustasoilla kohden etäopetusta. Tämä lisäsi etenkin haavoittuvimpien oppilaiden ja heidän vanhempiensa vaikeuksia koulukäynnissä. Yliopistoja vaurioitettiin pitkäjänteisesti estämällä opiskelijoiden fyysinen kohtaaminen ja tavallinen opiskelu. Myös opettajat joutuivat pahaan puristukseen työn raskautuessa ja joutuessaan paljolti tekemään kahden pöydän työtä yhtä aikaa. Koko opetus- ja kasvatusalan työtä tuli entistäkin uuvuttavampaa ja vaativampaa.
Tästäkin kaikesta välttämättömästä viherpunahallituksemme selvisi, vaikka tuon aikakauden laskut odottavat vielä tulevina vuosina.
Sodat
Maailmalla on jatkettu sotimista ja myös Euroopassa, tuoreimpana Venäjän- Ukrainan sekä Lähi-idän sodat. Kun Suomen naapuri lähti sotimaan toista eurooppalaista valtiota vastaan, puhkesi Suomessa pelokas hysteria. Mediassa alettiin kylvää suoranaista yksipuolista Venäjä-vihaa ja Leninin patsaita alettiin kaataa siellä sun täällä, myös Turussa. Turussa yritettiin poistaa myös Venäjän konsulaatti ja katkaistiin suhteet ystävyyskaupunki Pietariin. Kylmän sodan hengessä tehtiin naiiveja ja perin harkitsemattomia päätöksiä myös rajamuurien ja –aitojen pystyttämisestä itärajallemme. Maamme puolustusmäärärahoihin on vuonna 2022 lisätty 2,2 miljardia euroa ja vuonna 2023 puolustusministeriön budjetti kasvoi lähes 6,3 miljardiin euroon, jossa on lisäystä yli 20 prosenttia. Suomihan oli aina 2020-luvulle asti noudattanut pitkää historiallista linjaansa, jossa maa oli säilyttänyt asemansa puolueettomana ensi sijassa rauhantyötä rakentavana kansakuntana. Tämä ainakin Paasikivestä ja Kekkosesta juontuva neutraalilinja oli varmistanut sen, ettei toisen maailmasodan jälkeen Suomella ole juuri ollut huolta edes itäisen yli 1 343 kilometriä pitkän rajalinjansa kanssa. Rauhanomainen rinnakkainelo on ollut suomalaisen kansakunnan miltei kyselemätön doktriini.
Kun vielä syksyn 2021 mielipidemittauksen mukaan vain 30 prosenttia suomalaista kannatti liittymistä NATOon, jo syyskuussa 2022 tuo luku kohosi 65 prosenttiin ja kuukautta myöhemmin 75 prosenttiin. Nykyisellään kannatus lienee 80 prosenttia. Äkkijyrkkä pitkän puolueettomuutemme historiallisen prinsiipin katkaisminen hakee vertaistaan maamme historiassa. Ja niinhän siinä kävi, että poliittinen valtaeliittimme haki NATO-jäsenyyttä ja prosessi on vielä tätä kirjoittaessa kesken. Yhteiset sotaharjoitukset ovat sitä vastoin jo käynnissä.
Venäjälle asetettujen tiukkenevien kansainvälisten pakotteiden vuoksi Suomen ja Venäjän kauppa on käytännössä kokonaan katkaistu ja venäläisten liikkuvuutta Suomeen jyrkästi rajoitettu. Myös venäläiseen oppositioväkeen ja kulttuuriväkeen välit on käytännössä pantu poikki. Ja niinpä meillä on lähinaapurissamme pisimmän rajan takana paitsi arvaamaton myös meille vihamielinen valtio, olemmehan me NATOn äärimmäinen pitkä piikki Venäjän lihassa ja ylivoimaisesti pisin raja Venäjää vastaa. Menemättä historiallisessa analyysissa syvemmälle, on todettava, että harva jaksaa nykyisen indoktrinaation oloissa ajatella, että kyse on USAn johtaman NATOn ja Venäjän välisestä sodasta, jota myös NATO määrätietoisesti lietsoi kaventamalla Venäjän hengitystilaa ja johon Suomi tempautui mukaan kuin uhrilammas. Näin sotaisaa Suomea emme tarvitsisi ja se saattaa vaarantaa kansallisen olemassaolomme ja johtaa lukuisiin uhreihin.
Kansallisen hengitystilan säilyttäminen
Kaiken näiden miltei mahdottomien reunaehtojen vallitessa on silti kansallinen koulutuspolitiikka selkeästi edistynyt pitkän linjan historiallisessa kansalaisten tasa-arvoa korostavassa suunnassa. Suomi ei lähtenyt kansainvälisen uusliberalistisen koulutuspolitiikan tielle, vaan koulutus kokonaisuudessaan säilytettiin Suomessa julkisena maksuttomana palveluna. Merkittävin historiallinen muutos on tietysti maksuttoman oppivelvollisuuden pidentäminen 18 vuoteen vuonna 2021 ja koulutuksen umpiperien poistaminen. Lisäksi Koulutuksen rahoitus käännettiin leikkausten ja supistusten tieltä nousuun.
Varhaiskasvatuksessa vahvistettiin lasten saamaa tukea, vähennettiin asiakasmaksuja ja poistettiin ne heikompituloisilta, palautettiin subjektiivinen päivähoito-oikeus ja alennettiin ryhmäkokoja. Kouluissa vahvistettiin lasten ja nuorten tukea koulupsykologien ja –kuraattorien sitovilla mitoituksilla. Koulutuksen tasa-arvoraha vietiin osaksi lainsäädäntöä ja tasa-arvoavustuksia lisättiin 250 miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen perusrahoitusta vahvistettiin. Myös korkeakoulutuksen rahoitusta vahvistettiin tasokorotuksilla ja palauttamalla rahoituksen indeksit sekä lisättiin tutkimus- ja kehittämisrahoitusta ja sidottiin opintorahat indeksiin.
Suomi on osoittanut esimerkkiä maailmalle siitä, että yksittäisen pienen kansallisvaltion on mahdollista äärimmäisen ahtaissa, melkein tukahduttavissakin paineissa säilyttää oma koulutuspoliittinen linjansa ja omat arvonsa koulutuspoliittisissa ratkaisuissa. Toivottavasti pystymme tähän tulevaisuudessakin.
Kirjallisuus
Nevala, A. (2022) Emeritusprofessori on huolissaan segregaatiosta ja pitkäjänteisyyden puutteesta, mutta uskoo silti koulutukseen. Haastattelussa Risto Rinne. Koulu ja menneisyys. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen vuosikirja 2022, 162-167.
Piattoeva, N., Centeno, V.G., Suominen, O. & Rinne, R. (2018) Governance by data circulation? The production, avalilability, and use of national large-scale assessment data. (2018) In J. Kauko, R. Rinne & T. Takala (ed.) Politics of Quality in Education: A Comparative Study in Brazil, China and Russia. London: Routledge, 115-136.
Rinne, R. (2022) Rethinking globalization and reconfiguring education reform in Nordic Countries. In Rizvi, F, Lingard, B. & Rinne, R. (ed) Reimagining Globalization and Education. Routledge, 111-122.
Rinne, R. (2021) The Nordic Historical Tunes of Social Democratic Educational Politics Regime Colliding the Mainstream of Global Neo-Liberal Regime and Governance. In Krejsler, J.B. & Moos. L. (ed.) What Works in Nordic School Policies: Mapping approaches to evidence, social technologies and transnational influences in Nordic Education. Cham: Springer, 153-172.
Rinne, R. (2021) Finland –the late-comer that became the envy of its Nordic school competitors. In Krejsler, J.B. & Moos. L. (ed.) What Works in Nordic School Policies: Mapping approaches to evidence, social technologies and transnational influences in Nordic Education. Cham: Springer, 47-66.
Rinne, R. (2020) Kansallisen kolutuspolitiikan kuihtuminen ja koulutuksen ylikansallisten hallintamallien eskalaatio. Kirjassa Kauko, J., Silvennoinen, H. & Varjo, J. (toim.) Koulutuksen politiikat hallinnan muodot. Kasvatussosiologian vuosikirja III. Jyväskylä: FERA.
Rinne, R & Lindén, J. (2020) Koulutuspolitiikkaan suunnan muutos. Opetusministeri Li Anderssonin haastattelu. Kasvatus 2-3/2020.
Rinne, R. (2019) The unintended consequences of governance of education at a distance through assessment standardisation. In Zajda, J. (ed.) Globalisation, Ideology and Education Reforms – Paradigms and Ideologies.Globalisation. Comparative Education and Policy Research Vol. 20. Amsterdam: Springer. 2019.
Rinne, R. & Antikainen, A. (2012) Ylikansalliset paineet, pohjoismainen malli ja suomalainen koulutus. (2012) Teoksessa P. Kettunen & H. Simola (toim.) Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS:n toimituksia 1266:3, 441-479
Rinne, R. (2002) Kansallisen koulutuspolitiikan loppu? Teoksessa R. Honkonen (toim.) Koulutuksen lumo. retoriikka, politiikka ja arviointi. Tampereen yliopiston julkaisuja, 93-120.
Rizvi, F, Lingard, B. & Rinne, R. (ed) (2022) Reimagining Globalization and Education. Routledge.